Voi kuinka se aika rientää. Juuri oli syksy alkamassa ja kohta jo talven puolelle mennään ja tuntumaa on talvesta jo saatukin. Lunta paikoitellen ollut kymmeniä senttejä. Syysloman tunturiretkikin päättyi 22 asteen pakkaseen.
Olen taas saanut nauttia lastenlasten seurasta. Kaikki 7 on tavattu näiden syyslomaviikkojen aikana. Voi tätä suurta onnea!
Tänään oli työn puitteissa koulutuspäivä. Erittäin antoisa. Oikein täsmäkoulutusta hengityshalvauspotilaiden hoitajille. Viimeinen luento oli Hoidon etiikka. Siitä ei varmasti koskaan puhuta liikaa.
Kunhan me hoitajat oppisimme myös arvostamaan työtovereitamme, luottamaan heihin ja kunnioittamaan heitä, niin uskon, että työnilo ja viihtyvyys nousisivat arvoon arvaamattomaan.
Huomenna on loppuelämämme ensimmäinen päivä. Sanotaan jokainen huomenna jotain hyvää ja kaunista edes yhdelle lähimmäiselle eli Tee joka päivä onnelliseksi ainakin yksi ihminen.
