Palasin juuri lomalta. Voi miten rentouttava ja ihana loma olikaan. Oli hyvää seuraa, ruokaa, juomaa ja ohjelmaa. Vesijumppaa ja muuta pientä kuntoilua tanssin kera. Nyt pitäisi olla hyvässä kunnossa.Ei sitä ihminen arvaakaan miten yht`äkkiä voi kunto laskea. Marraskuun alussa minua alkoi väsyttää ihan hirmuisesti. Aamuvuoron jälkeen ei enää sohvalta jaksanut ylös nousta ja yövuorot olivat tosi rankkoja. Kovasti myös vilutti, mutta olen koko ikäni ollut aika palelevainen. Meillä oli normaali terveystarkastus ja siellä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Arvot olivat aivan päin honkia. Tsh oli 122 ja vasta-aineet yli tuhat. Normaalit olisivat olleet 4,5 ja alle 60. Lääkäri oli enemmän huolissaan kuin itse ymmärsin olla. Nyt on lääkitystä lisätty koko ajan ja ensi viikolla katsotaan arvot uudelleen. Olen ollut koko ajan valvovan silmän alla eli lääkäri on soitellut kahden viikon välein. Nyt kun kunto on noussut ja koko keho piristynyt huomaan kuinka sumussa syksyllä kuljin.
Tämä on pientä sen rinnalla mitä moni muu sairaus on. Jälleen on ystävissä ja tuttavissa lähimmäisiä, jotka ovat saaneet syöpädiagnoosin. Olen myös tavannut kaksi pientä vauvaa, joilla on ollut ongelmia terveydessä heti alkumatkalla.
Meidän syöpäosastomme järjesti myös hyväntekeväisyyskonsertin paikallisen viihdekuoron kanssa. Aivan upea. Oli myös ihana nähdä kuinka paljon ihmiset haluavat antaa lahjoituksia hyvän asian puolesta. Moni syöpäpotilas tuli myös juttelemaan väliajalla. Valitettavasti vain siinä oli senverran paljon vipinää, että keskustelut jäivät lyhyeksi.
Muistakaa,kun on vastoinkäymisiä lähelläsi on ystävä, joka haluaa auttaa ja kuunnella eli ÄLÄ ALIARVIOI YSTÄVÄSI HUOLTA: KUN OLET PULASSA, HÄNKIN SAATTAA OLLA SYDÄN SYRJÄLLÄÄN!
