Missä on vika, kun kysyntä ja tarjonta ei kohtaa? Yritysmaailmassa sanottaisiin, että markkinoinnissa. Entä silloin, kun on kysymys lähimmäisistä?
On paljon yksinäisiä ja hädässä olevia. Joskus avun tai läheisyyden tarve on vain hetkellistä, joskus se muuttuu melkein "krooniseksi".
On myös paljon lähimmäisiä, jotka haluaisivat auttaa, olla läsnä. Heille ei kuitenkaan löydy autettavaa. Missä siis vika?
Onko avun pyyntö ja varsinkin vastaanottaminen niin vaikeaa, että käännämme selkämme auttajille?
Onko auttajilla kuitenkin senverran "putkinäkö" ettemme huomaa hätää ympärillämme?.
Nämä ovat vain ajatuksia, joita haluan heittää ilmaan meille kaikille mietittäväksi.
Saattohoito on edelleen minulle se tärkein avunannon kohde. Sekään ei vaan aina kohtaa. Miksi ihmiset ovat eriarvoisessa asemessa asuinpaikasta riippuen saattohoidossa. On paikkoja, joissa ei puitteet ole parasta a-luokkaa, mutta se viipyvä läsnäolo pelastaa kaiken. On myös paikkoja, joissa mennään puitteiden taakse. Tuttavani kysyi sairasvuoteen vierellä, onko tämä nyt sitä saattohoitoa? Hänelle vastattiin, että saattohoitohuoneessa on eri väriset verhot. Niin lyhyt matka oli heillä enää jäljellä, että verhojen väriä eivät ehtineet katsomaan.
Tällaisissa paikoissa sanotaan, että meillä on saattohoito kunnossa, kun on saattohoitohuone. Kuitenkin se potilas ja omaiset jätetään yksin.
Meidän tulisi aina muistaa, että ihminen on siinä ensimmäistä kertaa ja on aivan neuvoton. Ei hänelle tarvi kuitenkaan olla valmiita vastauksia.Riittää, kun olemme läsnä, ihminen ihmiselle.
Tommy Tabemannia lainaten:
Tulla lähelle
vaatii sinulta voimaa,
paljon väkevää voimaa
Olla lähellä
vaatii sinulta rohkeutta,
paljon paljasta rohkeutta
Päästää lähelle, sisälle,
vaatii sinulta vain
uskoa toiseen ihmiseen.
