Elämän polun kulkua

Luin Tommy Hellstenin kirjan, Pysähdy-olet jo perillä. Siinä on 12 erilaista oivalluksen polkua. Hän muistelee paljon isoäitiänsä, jolla oli aina aikaa lapsille. Kaikki pienetkin asiat, joita he tekivät yhdessä muuttui suuriksi tapahtumiksi. Isoäiti oli aina läsnä tässä ja tällä hetkellä.

Tunsin piston rinnassani. Kuinka paljon olen puhunut ihmisten kohtaamisesta ja kuinka vuorovaikutuksessa pitää olla aidosti läsnä. Ja kuitenkin olen itsekin sanonut lastenlapsille, että nyt on kiire, pitää mennä nopeasti. Siis olen syyllistynyt kylvämään kiireen siementä näihin pieniin ihmistaimiin. Mihin ihmeeseen meillä on kiire? Voi olla, että koskaan emme saavuta sitä päätepistettä, mille yritämme kiiruhtaa. Tärkeintä on siis matka ja ihmettelemisen taito.

Kirjassa oli kertomus Hitauden mestarista. Hän oli vanhempi herrasmies, joka opetti hitautta ihmisille:
"Hitaus on sitä, että näkee perhosen olevan keltainen silloin, kun se on keltainen. Hitaus on sitä, että tuntee tuulen hyväilyn poskellaan, mullan tuoksun sieraimissaan. Hitaus on sitä, että pilvi lipuu taivaalla ja kun se ottaa kotkan muodon, se ei jää huomaamatta. Hitaus on sitä, että on aikaa ihmetellä."

Ja ihmettelemisen aiheita riittää. Aloitetaan tänään siitä, kuinka hieno auringonpaiste on saatu tänne lämmittämään. Ja kuinka linnut jo aamuisin alkavat aikaisin laulunsa, vaikka vielä ollaan helmikuussa.

Kevät tulee

Oi kuinka ihanaa olikaan eilinen auringonpaiste! Tuntuu, että virtaa tulee joka puolelta ja taas jaksaa vaeltaa näitä elämän polkuja.
Viime viikko oli myös hyvin virtaa antava. Tapasin kaikki 7 lastenlastani ja sain viettää toisien seurassa kokonaisen viikon. Kyllä on ihmeellistä kuinka tällaisella onnella voidaan ihmistä suosia.

Nyt on siis arki ja työt alkaneet jälleen...
Tukihenkilönä olen saanut keskustella läheistensä menettäneiden omaisten kanssa. Kuinka paljon onkaan kysymyksiä, joihin ei koskaan saada vastauksia ja kuinka yksin omaiset ovat.
Itsesyytöksiä tulee ja voimavaroja kuluu miettimiseen tehtiinkö kaikki mahdollinen.
Kuitenkin on tärkeää muistaa: Silloin kun olemme olleet valintatilanteessa olemme tehneet ratkaisun niillä tiedoilla ja voimavaroilla mitä silloin on ollut käytettävissä.
Ei kannata miettiä olisiko ratkaisu nyt toinen, koska tilannekin on nyt toinen.

Näillä ajatuksilla mennään nyt viikkoa eteenpäin ja ihanan aurinkoista kevättä kohden.

Opiskelua ja harrastuksia

Tänään oli saattohoidon opiskelun lähiopetuspäivä ja huomenna on toinen. Tänään aiheena oli suru ja omaisten tukeminen surussa. Surua on tutkittu yllättävän paljon. Silti meillä ei ole valmista kaavaa lohduttamiseen. Mutta taas kerran huomattiin kuinka tärkeää on olla aidosti läsnä.
Odotan innolla huomista opiskelupäivää.

Ensi viikolla onkin vuorossa paras harrastus eli "mummuttelu". Sunnuntaina lähden laivalle vastaan, kun 2 poikaa saapuu Ruotsista mummulaan hiihtolomalle. Poikien kanssa käydään tapaamassa muita lastenlapsiani.

Ystävänpäivän viettokin menee varmasti samassa vilskeessä, joten toivotan sinulle ystäväni Oikein aurinkoista Ystävänpäivää:

"Paljon en tarvitse, jonkun vain, jonka luo voisin mennä.
Paljon en tarvitse, toisen kanssa vain elää.
Paljon en tarvitse, toiselle olla vain tarpeellinen.
Paljon en tarvitse, vain saada rakkauden hitusen.
Paljon en tarvitse, kunhan vierellä on ystäviä, sydämellisiä, vilpittömiä."

Valmis...

Ensimmäinen tehtävä tuli valmiiksi ja palautin sen eilen. Julkaisen sen, kun saan takaisin arvosteltuna.

Kyllä on opiskelukin mukavaa. Se avaa näkökenttää huomattavasti. Suosittelen kaikille, ilman ikärajoja. Vaikka minäkin olen vaihtanut sekä työtehtäviä että työnantajaa monta kertaa yli 30 vuotisen taipaleen aikana, tulee työntekoon kuitenkin omia rutiineja. Hyvä huomata, että on myös muita tapoja. Vielä kun opimme vastaanottamaan uusia näkökulmia, niin olemme aivan kehityskelpoisia.
 Ja niinkuin jo kerran aikaisemmin totesin niin koko elämän polkujen taival on opiskelua. Ihana huomata joka päivä oppivansa uutta, vieläkin..