Ihminen ihmiselle

Missä on vika, kun kysyntä ja tarjonta ei kohtaa? Yritysmaailmassa sanottaisiin, että markkinoinnissa. Entä silloin, kun on kysymys lähimmäisistä?

On paljon yksinäisiä ja hädässä olevia. Joskus avun tai läheisyyden tarve on vain hetkellistä, joskus se muuttuu melkein "krooniseksi".
On myös paljon lähimmäisiä, jotka haluaisivat auttaa, olla läsnä. Heille ei kuitenkaan löydy autettavaa. Missä siis vika?

Onko avun pyyntö ja varsinkin vastaanottaminen niin vaikeaa, että käännämme  selkämme auttajille?
Onko auttajilla kuitenkin senverran "putkinäkö" ettemme huomaa hätää ympärillämme?.

Nämä ovat vain ajatuksia, joita haluan heittää ilmaan meille kaikille mietittäväksi.

Saattohoito on edelleen minulle se tärkein avunannon kohde. Sekään ei vaan aina kohtaa. Miksi ihmiset ovat eriarvoisessa asemessa asuinpaikasta riippuen saattohoidossa. On paikkoja, joissa ei puitteet ole parasta a-luokkaa, mutta se viipyvä läsnäolo pelastaa kaiken. On myös paikkoja, joissa mennään puitteiden taakse. Tuttavani kysyi sairasvuoteen vierellä, onko tämä nyt sitä saattohoitoa? Hänelle vastattiin, että saattohoitohuoneessa on eri väriset verhot. Niin lyhyt matka oli heillä enää jäljellä, että verhojen väriä eivät ehtineet katsomaan.
Tällaisissa paikoissa sanotaan, että meillä on saattohoito kunnossa, kun on saattohoitohuone. Kuitenkin se potilas ja omaiset jätetään yksin.
Meidän tulisi aina muistaa, että ihminen on siinä ensimmäistä kertaa ja on aivan neuvoton. Ei hänelle tarvi kuitenkaan olla valmiita vastauksia.Riittää, kun olemme läsnä, ihminen ihmiselle.

Tommy Tabemannia lainaten:
                               Tulla lähelle
                            vaatii sinulta voimaa,
                             paljon väkevää voimaa
                                 Olla lähellä
                             vaatii sinulta rohkeutta,
                             paljon paljasta rohkeutta
                                 Päästää lähelle, sisälle,
                             vaatii sinulta vain
                             uskoa toiseen ihmiseen.

Pitkästä aikaa...

Kevät ja kesä ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Monta asiaa olisi ollut mielessä, mutta ei kunnon pysähtymistä koneen viereen.
Nyt haluan kertoa miten läheisyys ja läsnäolo parantaa.
Pieni ystäväni oli isossa leikkauksessa. Olin hänen kanssaan ja lähellä viikon. Toipuminen edistyi huimaa vauhtia. Eihän siinä koko ajan minua tarvittu, mutta potilaalle tietoisuus ystävän tai läheisen läsnäolosta vähentää stressiä ja lisää voimavaroja parantumiseen.

Tänä päivänä meillä kaikilla on omat touhumme ja kiireemme. Pysähtyminen jonkin asian vierelle rauhoittaa ja antaa varmasti paljon myös omaan elämäämme. Joskus on hyvä huomata kuinka pieniä ja ohikiitäviä hetket ovatkaan. Niistä kuitenkin koostuu koko elämämme.

Toinen asia, josta haluan kertoa: Yksin asuvalla ystävälläni oli mahdollisuus valita jokin pieni palvelus itselleen. Hän valitsi jalkahoidon, koska halusi tavata ihmisiä ja päästä "ihmisten ilmoille".
"Asiantuntijat" moittivat häntä, koska heidän mukaansa hänen olisi pitänyt valita siivous, koska hänellä oli likainen huusholli. Näin hänelle sanottiin. Koittakaapa arvata sitä itkun ja pahan mielen määrää?
Eikö meistä jokainen tiedä mistä me nautimme ja mikä lisää juuri meidän elämän laatua! Luulen, että ikkunoiden ja lasipöytien kirkkaus ei paljon yksinäisyyttä poista. Ja mikä ihmeen oikeus meillä on arvostella ja moittia toistemme valintoja. Edes ammatin varjolla.

Syksy ja pimeys alkavat kohta kolkutella. Antakaamme siis pieni hetki ajastamme sille, joka sitä tarvitsee. Se tulee varmasti takaisin tavalla tai toisella.

Kevätaurinkoa odotellessa

Pimeä syksy ja talvi menivät ohi aivan juoksujalkaa. Ei ole meinannut perässä pysyä.
Olen ollut paljon erilaisilla kursseilla ja luennoilla. Kaikki ovat olleet tosi hyviä sekä työssä oppimisessa että ihmisenä kasvamisessa.

Erään työnohjaajan luennosta haluan nostaa esille asian, joka on puhutellut minua joka päivä.
Hän alkoi kertomaan asiaansa niin, että meillä on suuri valta. Voimme muuttaa toisen ihmisen mielialan. Hän kertoi esimerkin siitä kun mies tulee kotiin tyytyväisenä työpäivänsä jälkeen. Vaimolla on vasta huomenna tilipäivä ja hän alkaa purkaa harmistumistaan heti ja saa miehenkin huonolle tuulelle. Seuraavana päivänä, kun on ollut tilipäivä ja vaimo kutsuu miehensä iloisena ruokapöytään, väsynytkin mieli virkistyy.

Samalla kaavalla pystymme vaikuttamaan työkaverin mielialaan. Jos vuoronvaihdossa tulemme iloisena töihin virkistyy varmasti myös vuoroaan lopettavan mieli. Tai jos lopetamme vuoroamme pahalla tuulella menee seuraavan työntekijänkin päivä pilalle.

Se kohta, joka puhutteli: Minulla ei ole oikeutta pilata toisen ihmisen kotiintuloa tai työpäivää! Olen sen luennon jälkeen yrittänyt katsoa peiliin joka päivä ja muistuttaa itseäni, että juuri minulla on valta saada lähimmäiseni iloiselle ja hyvälle mielelle.

Lapsuudessani oli jokaisella muistovihko. Vihko on hävinnyt, mutta tärkeimmät elämän ohjeet olen tallentanut muistilokeroihin. Ensimmäinen opettajani 60-luvulla kirjoitti näin:
"Käyös´tiesi tervehenä, käyös´.
Ota auringolta oppi tuo,
valoa ja lämpöä sä luo"