Opiskelu jatkuu

Opiskeluumme kuuluu paljon itsenäistä työskentelyä. Tehtävä on kirjallinen: Mitä on hyvä vuorovaikutus saattohoidossa?
Tätä olen nyt työstänyt, lukenut paljon kirjallisuutta ja erilaisia tutkielmia aiheesta. Mielenkiintoista on muistaa, että eivät ne sanat merkitse kaikkea vaan suurimman osan viesteistä viestitämme eleillä ja ilmeillä.
Viikko on vielä aikaa tehtävän palauttamiseen. Jatkan nyt sitä ja palaan, kun saan jotain valmista.

Mistä kaikki alkoi

Olin kolmekymppinen ( kolmenkympin kriisi, sanoi joku ), kun olin hyvin kyllästynyt vanhainkotityössä ainaiseen kiireeseen. Halusin antaa aikaa ja huomiota vanhuksille, mutta mutta... Käsiini osui artikkeli uudesta saattohoitokodista, Terhokodista. Voi miten ihanaa. Hoitajalla oli aina aikaa potilaalle. Kiire oli jo väistynyt läsnäolon tieltä. Terhokoti oli Helsingissä, minä aivan muualla. Emme varmasti kohtaa, mutta haaveilla voi. Jospa kerran olisi minunkin työpaikkani kiireetön.
Taas tuli sanomalehti apuun. Paikallinen syöpäjärjestö aloitti kouluttamaan saattohoidon tukihenkilöitä. Ilmoittauduin heti. Päivä siellä oltiin haastatteluissa ja psykologin testeissä, mutta se kannatti. Koulutukseen pääsin.
Hyvin muistan ensimmäisen kohtaamisen saatettavan ja saattajan kanssa. Jännitystäkin oli ilmassa. Avoimella mielellä, kiireettömyydellä, luottamuksella ja toisen elämäntarinan kunnioituksella kaikista saattomatkoista on selvitty. Kaikista on jäänyt kaunis muisto. Jokainen on kasvattanut saattajaansa pikkuriikkisen ihmisenä.

Sain monta vuotta sitten sähköpostiviestin, josta lainaan pienen pätkän:

Jotkut ihmiset tulevat elämääsi vain pieneksi hetkeksi. Silloin on sinun vuorosi antaa osa itsestäsi toisille, kasvaa ja oppia. He antavat sinulle kokemuksia, mielen rauhaa tai saavat sinut vain hymyilemään! Ehkä he opettavat tai näyttävät sinulle jotain, jotain mitä et ikinä olisi tehnyt tai tiennyt ilman heidän apuaan.Usein he tuovat mukanaan paljon onnellisuutta. Usko siihen. Se on todellista! Mutta kestää vain hetken.

Kiitän elämää kaikista näistä hetkistä ja toivon, että olen myös voinut olla jakamassa onnellisuutta.

Syysmetsässä

Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt`ympäri ruskeat rungot läpi havujen vihreyden,
märät,kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
-en mitään maailmassa voi siten rakastaa.
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väriin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
                                                     Saima Harmaja

Aloitus...

En tiedä blogin pitämisestä yhtään mitään, mutta tyttäreni sai ylipuhuttua minut tähän. Ja avoimin mielin lähden kokeilemaan.
 Koska sydämeni sykkii saattohoidolle ja olen sitä saanut paljon tehdä; toivon, että voin jakaa tietoja, taitoja ja kokemuksia Sinulle ystäväni, joka etsit tietoa joko kiinnostuksesta asiaa kohtaan tai olet itse tai omaisesi saattohoidon tarpeessa.
Sain onnekseni aloittaa ennen joulua saattohoidon täydennyskoulutuksen. Tässä  työni ohella opiskelen huhtikuun loppuun asti. Elämähän on opiskelua koko ajan. On hienoa huomata kuinka samaa asiaa voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta.
Ensimmäinen, joka tässä koulutuksessa kolahti on se, että saattohoidossa meidän tehtävämme on auttaa potilasta ja omaisia elämään läpi kuoleman.