Kohtaamisia tukihenkilönä ja kasvun ihmeitä...

Eräänä päivänä, kun kävin tapaamassa juuri leikattua rintasyöpäpotilasta, ajattelin kysymystä, jota minulta kysytään usein: Mitä sanot, kun menet sairastuneen luokse?

Ei siihen ole mitään kaavaa. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja kaikki tilanteet ainutkertaisia. Sanat tulevat itsestään, kun kohdataan. Ja taas kerran tärkeämpää kuin sanat on kuunnella ja olla läsnä.

Oikeastaan me kaikki voimme olla tukihenkilöitä. Ympärillämme on varmasti joka päivä joku, joka toivoo, että joku pysähtyisi vierelle edes hetkeksi.

Töissä ollessani kohtaan usein ulkona henkilön, jonka kanssa vaihdamme aina kuulumiset. Olen ymmärtänyt, että hän on yksinäinen ja haluaisi olla myös tarpeellinen. Emme tiedä edes toistemme nimiä, mutta ihania valon pisaroita elämässä ovat nämäkin kohtaamiset.

Taas on kevättä ilmassa ja auringon paistetta odotellaan. Pienet, hennot taimet ovat jälleen valmiina aloittamaan tiensä kohti kukoistusta. Voi kuinka rentouttavaa olikaan istuttaa pieniä orvokintaimia ruukkuihin ja jäädä odottelemaan kasvun ihmeitä.

Elämässä, ystäväni, elämässä

Tänään tervehdin sinua, lukijani guatemalalaisella tervehdyksellä:

Jos haluat tehdä jonkun onnelliseksi,
ole hyvä ja näytä se hänelle.
Jos tahdot antaa kukkasen,
älä odota, että hän kuolee.
Lähetä se tänään hänelle rakkaudella.
Jos haluat sanoa "rakastan sinua"
kotiväelle tai ystävälle
lähellä tai kaukana.
Elämässä, ystäväni, elämässä.
Älä odota, kunnes ihmiset kuolevat.
Rakasta heitä juuri nyt ja näytä,
että välität heistä.
Tulet itsekin onnelliseksi,
ja opit antamaan onnea muille.
Älä käy hautausmaalla,
älä peitä hautoja kukkasilla,
peitä sydämet rakkaudella.
Elämässä, ystäväni, elämässä.

HYVÄÄ JA AURINKOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!