Onneksi opin myös itsestäni. Meidän piti piirtää elämän puu. Siinä sitä tehtävää olikin. Voi kuinka hennot juuret puussani olikaan ja ne juuret ovat katkenneet jo 30 vuotta sitten. Useampi katkennut oksakin puussani oli. Niin käy elämän myrskyissä. Runkoa ne kuitenkin vahvistaa ja olisittepa nähneet sen puun latvuksen. Se oli täynnä vehreyttä ja 7 iki-ihanaa hedelmää ( lastenlapset ).
Aamulla koulutukseen mennessäni ajattelin tätä puutani ja radio oli tietenkin päällä. Yht´äkkiä kuului Katri-Helenan laulu:
"Muistan sen kuinka silloin, lapsena leikkiessäin tunsin suuren maailman edessäin, kauniina kaiken sen näin.Vuodet kun vaihtui toisiin paljon mä oppia sain, silti tunnen vieläkin rinnassain;kaunis on mun maailmain."
Voiko sen paremmin sanoa?
Suosittelen kaikille. Piirtäkää elämän puu!
