Esitteitä

Näin se elämä menee. Askel kerrallaan kohti tavoitteita ja unelmia. Enää en voi sanoa, että kädessäni ovat uunituoreet esitteet. Juuri kun sain esitteet iski joku virus paholainen tietokoneeseen ja niin siinä viikko vierähti ilman sähköpostia.

Nyt kuitenkin olen aloittanut esitteiden jakamisen. Tarjoan luentoja ja koulutusta saattohoidosta ja kuoleman kohtaamisesta. Jos asia kiinnostaa niin ottakaa rohkeasti yhteyttä. Tehdään yhdessä töitä sen eteen, että jokaisella on mahdollisuus hyvään saattohoitoon.

Muista myös ystäväni, että jokaisella meistä on mahdollisuus toteuttaa haaveensa ja unelmansa. Pieni askel kerrallaan, niin ollaan lähempänä päämäärää.

"Mene rohkeasti toiveesi perässä. Heti kun alat rakentaa ja toteuttaa unelmaasi, elämäsi herää ja tunnet, että kaikella on tarkoitus."
                                                              Barbara Sher

Opiskelu jatkuu...

Ensi viikonloppuna on jälleen saattohoito-opiskelun lähiopetuspäiviä. Toinen niistä järjestetään Pirkanmaan saattohoitokodilla. Kuuntelemme luentoja ja tutustumme taloon. Ihana juttu. Vihdoinkin toteutuu yli 20 vuoden haave: päästä tutustumaan saattohoitokotiin. Tässä nähdään, että aina kannattaa haaveilla, joskus ne haaveet toteutuvat. Ja huippuhetket tulevat ensi viikolla, kun pääsen sinne muutamaksi päiväksi tutustumaan heidän työhönsä.

  Kun aloitin nämä kirjoitukset talvella, en muistanut yhtä keväistä harrastustani. Mieheni kasvattaa ja viljelee kesäkukkia. Autan häntä kasvihuoneella niin paljon kuin omilta töiltäni ehdin. Yritän markkinoida kukkia eteenpäin. Touko- ja kesäkuussa myyn kukkia kukkakutsujen merkeissä. Tämä on aivan mukava homma ja täysi vastapaino palkalliselle sekä vapaaehtoistyölleni. Kasvun ihme on myös sellainen voimavara ja ihmettelemisen aihe. Joka kevät se sykähdyttää uudelleen ja uudelleen. Kukkien kanssa työskennellessä saa sekä valo- että väriterapiaa.

Tapasin erään ihmisen, joka on ollut joskus työtoverini. Kuulumisia vaihtaessa sain kuulla, että hänen lapsenlapsensa oli sairastunut vakavasti. Vaikka koko ajan opiskelen näitä tilanteita varten, niin kyllä ihminen on pieni ja mitätön näiden suurien asioiden edessä. Onneksi se aito läsnäolo riittää. Oikeita sanoja noille tilanteille ei ole keksitty.
Kasvun ihmettä ihmetellessä pysähtyy miettimään miksi lapsetkin sairastuu. Jääkö silloin elämä kesken? Kokemuksien kautta olen oppinut, että vaikka elämä jää lyhyemmksi, siinä on sisältöä enemmän kuin jollakin 80 vuodessa. Lasten kanssa eletään juuri tätä hetkeä ja nautitaan kaikesta mitä nähdään, kuullaan tai koetaan.

Opiskelua ja harrastuksia

Tänään oli saattohoidon opiskelun lähiopetuspäivä ja huomenna on toinen. Tänään aiheena oli suru ja omaisten tukeminen surussa. Surua on tutkittu yllättävän paljon. Silti meillä ei ole valmista kaavaa lohduttamiseen. Mutta taas kerran huomattiin kuinka tärkeää on olla aidosti läsnä.
Odotan innolla huomista opiskelupäivää.

Ensi viikolla onkin vuorossa paras harrastus eli "mummuttelu". Sunnuntaina lähden laivalle vastaan, kun 2 poikaa saapuu Ruotsista mummulaan hiihtolomalle. Poikien kanssa käydään tapaamassa muita lastenlapsiani.

Ystävänpäivän viettokin menee varmasti samassa vilskeessä, joten toivotan sinulle ystäväni Oikein aurinkoista Ystävänpäivää:

"Paljon en tarvitse, jonkun vain, jonka luo voisin mennä.
Paljon en tarvitse, toisen kanssa vain elää.
Paljon en tarvitse, toiselle olla vain tarpeellinen.
Paljon en tarvitse, vain saada rakkauden hitusen.
Paljon en tarvitse, kunhan vierellä on ystäviä, sydämellisiä, vilpittömiä."

Opiskelu jatkuu

Opiskeluumme kuuluu paljon itsenäistä työskentelyä. Tehtävä on kirjallinen: Mitä on hyvä vuorovaikutus saattohoidossa?
Tätä olen nyt työstänyt, lukenut paljon kirjallisuutta ja erilaisia tutkielmia aiheesta. Mielenkiintoista on muistaa, että eivät ne sanat merkitse kaikkea vaan suurimman osan viesteistä viestitämme eleillä ja ilmeillä.
Viikko on vielä aikaa tehtävän palauttamiseen. Jatkan nyt sitä ja palaan, kun saan jotain valmista.