Elämän polun kulkua

Luin Tommy Hellstenin kirjan, Pysähdy-olet jo perillä. Siinä on 12 erilaista oivalluksen polkua. Hän muistelee paljon isoäitiänsä, jolla oli aina aikaa lapsille. Kaikki pienetkin asiat, joita he tekivät yhdessä muuttui suuriksi tapahtumiksi. Isoäiti oli aina läsnä tässä ja tällä hetkellä.

Tunsin piston rinnassani. Kuinka paljon olen puhunut ihmisten kohtaamisesta ja kuinka vuorovaikutuksessa pitää olla aidosti läsnä. Ja kuitenkin olen itsekin sanonut lastenlapsille, että nyt on kiire, pitää mennä nopeasti. Siis olen syyllistynyt kylvämään kiireen siementä näihin pieniin ihmistaimiin. Mihin ihmeeseen meillä on kiire? Voi olla, että koskaan emme saavuta sitä päätepistettä, mille yritämme kiiruhtaa. Tärkeintä on siis matka ja ihmettelemisen taito.

Kirjassa oli kertomus Hitauden mestarista. Hän oli vanhempi herrasmies, joka opetti hitautta ihmisille:
"Hitaus on sitä, että näkee perhosen olevan keltainen silloin, kun se on keltainen. Hitaus on sitä, että tuntee tuulen hyväilyn poskellaan, mullan tuoksun sieraimissaan. Hitaus on sitä, että pilvi lipuu taivaalla ja kun se ottaa kotkan muodon, se ei jää huomaamatta. Hitaus on sitä, että on aikaa ihmetellä."

Ja ihmettelemisen aiheita riittää. Aloitetaan tänään siitä, kuinka hieno auringonpaiste on saatu tänne lämmittämään. Ja kuinka linnut jo aamuisin alkavat aikaisin laulunsa, vaikka vielä ollaan helmikuussa.