Kun sain tiedon tästä, olin kuin Liisa ihmemaassa. Syöpäyhdistyksen polkuni alkoi jo vuonna 1989, kun aloitin saattohoidon tukihenkilökoulutuksessa. Paljon on mahtunut vajaaseen 30 vuoteen saattomatkoja ja rinnalla kulkemisia. Vuorovaikutusta tämä elämämme on, välillä olen itsekin tarvinnut rinnalla kulkijaa.
Myöhemmin olen eksynyt myös järjestöpuolelle, vapaaehtoisena.
Vapaaehtoisia on paljon sekä syöpäjärjestöissä että muissakin järjestöissä. Jokainen vapaaehtoinen on voimapuunsa ansainnut. On mahdottoman hienoa, että meille on suotu tällainen huomionosoitus, meidät on huomattu, meitä arvostetaan!
Toivon, että jokainen vapaaehtoisena työskentelevä saa tällaisesta huomionosoituksesta voimaa jatkaa tässä upeassa työssä. Yhdessä! Sillä yhdessä meissä on voimaa!
Tässä työssä haasteet eivät lopu, joten uusin innoin taas käymme huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti